Hiustenlähtö on yleistä sekä miehillä että naisilla. Tavallisin syy on perinnöllinen hiustenlähtö, joka etenee hitaasti vuosien kuluessa. Nimi on sikäli harhaanjohtava, että tästä voi olla kyse, vaikka omilla vanhemmilla tai sisaruksilla tätä ei olisikaan. Tätä kutsustaan myös miestyyppiseksi ja naistyyppiseksi hiutenlähdöksi. Miehillä se alkaa tyypillisesti 20–40 vuoden iässä ja näkyy otsan ja ohimoiden hiusrajan vetäytymisenä ja päälaen harvenemisena. Naisilla se voi alkaa jo parikymppisenä, mutta voimistuu usein vaihdevuosien aikoihin. Keskijakaus levenee ja ponnari ohenee, mutta otsan hiusraja säilyy. Koska muutos on hidas, sen huomaa usein vasta, kun hiuksia on jo selvästi vähemmän. Perinnöllinen hiustenlähtö ei korjaannu itsestään, mutta sen etenemistä voi hidastaa ja usein pysäyttää lääkehoidolla. Mitä aikaisemmin hoidon aloittaa, sitä enemmän omista hiuksista säilyy.

Toinen tavallinen syy on äkillinen eli ns. telogeeninen hiustenlähtö, jonka laukaisee esimerkiksi synnytys, kuumetauti, nopea laihtuminen tai voimakas stressi. Hiuksia alkaa irrota runsaasti koko päänahan alueelta vasta 2–4 kuukauden viiveellä, minkä vuoksi syytä on usein vaikea keksiä itse. Karvatupet eivät vaurioidu, joten hiukset palautuvat, kun laukaisija on ohi, useimmiten ilman lääkehoitoa. Joskus telogeeninen hiustenlähtö pitkittyy ilman mitään selkeää syytä, mutta tällöin hiukset eivät voimakkaasti harvene, vaikka hiuksia lähteekin enemmän.

Harvinaisempi syy on pälvikalju, jossa hiuksiin ilmestyy yksi tai useampi pyöreä, sileä kalju läiskä. Kyse on karvatuppiin kohdistuvasta tulehduksesta. Rajattua pälvikaljua hoidetaan hiuspohjaan levitettävällä kortisoniliuoksella, ja hiukset kasvavat usein takaisin. Laaja tai nopeasti etenevä pälvikalju kuuluu erikoislääkärin hoitoon.

Perinnölliseen hiustenlähtöön on olemassa tehokkaita lääkkeitä, esimerkiksi hiuspohjaan levitettävä minoksidiili-liuos sekä tablettimuotoiset finasteridi ja dutasteridi miehille ja spironolaktoni naisille. Minoksidiiliä voi saada myös tablettina erityislupavalmisteena, mutta tällöin liuos on pitänyt kokeilla ensiksi.

• Lääkkeillä hiustenlähdön eteneminen saadaan useimmiten hidastumaan tai pysähtymään

• Vakavat haittavaikutukset ovat harvinaisia

• Osalle käyttäjistä tulee lieviä haittoja, mm. hiuspohjan ärsytystä

• Useimmat hoidot eivät edellytä laboratorioseurantaa

Hiustenlähtölääkkeiden käyttö perinnöllisessä hiustenlähdössä

Minoksidiili pidentää hiuksen kasvuvaihetta, ja tablettilääkkeet vähentävät miessukuhormonien vaikutusta karvatuppiin. Koska ne vaikuttavat eri tavoin, yhdistelmähoito on usein tehokkain ratkaisu. Hoito on pitkäjänteistä: tulosta arvioidaan ensimmäisen kerran puolen vuoden ja lopullisesti vuoden kohdalla. Ensisijainen tavoite on, että hiustenlähtö pysähtyy. Hoidon alussa hiuksia voi irrota muutaman viikon ajan tavallista enemmän, mikä on merkki hoidon vaikutuksesta eikä tilanteen pahenemisesta.

Lääkehoito on turvallista, ja se voidaan useimmiten aloittaa etänä, kunhan lääkärillä on käytössä riittävät tiedot terveydentilastasi ja hyvät valokuvat hiuksistasi.

Lääkäri määrittää aina yksilöllisesti vastaanotolla, soveltuuko lääkehoito potilaalle, eikä etukäteisiä lupauksia sopivuudesta voida ikinä tehdä ennen lääkärin henkilökohtaista arviota.

Milloin hoito voidaan aloittaa?

Lääkitys voidaan ilman lisätutkimuksia aloittaa valtaosalle, joiden hiustenlähtö sopii tavanomaiseen perinnölliseen tai rajallisella alueella esiintyvään pälvikaljuun. Myös pitkittyneeseen telogeeniseen hiustenlähtöön voidaan kokeilla hoitoa.

Tilanne kannattaa tutkia lähivastaanotolla, jos hiukset harvenevat silminnähden viikoissa tai niitä lähtee kevyessä kosketuksessa tupoittain. Kulmakarvojen tai ripsien irtoaminen tulee myös arvioida lähivastaanotolla. Samoin hiuspohja, jos hiuspohjassa on kiiltäviä arpimaisia alueita, märkänäppylöitä taikka voimakasta tai rajatulle alueelle kohdistuvaa kipua. Taustalla voi silloin olla tulehduksellinen tai arpeuttava sairaus, jossa varhainen hoito on tärkeää karvatuppien säilymiseksi.